Välittäminen käy työstä
Välittäminen käy työstä
Sivupersoonan tulkkivälitys on pitkään pyörinyt pitkälti Taina Kulmasen varassa. Nyt välitys on saanut kaivattua täydennystä Janita Koskiluomasta, joka on perehtynyt työhön Taikun opastuksella. Mutta mitä välittäjän työ oikein olikaan?
On perjantaina 14. syyskuuta ja Taina Kulmanen, 47, tuttavallisemmin Taiku, on muuttamassa Sivupersoonan Tampereen toimistoa uusiin tiloihin. Paikalla käy kuhina, tavaraa liikkuu sisään ja sirkkelitkin soivat.
– Tämä on ihan meille tehty, täällä on nyt meidän väritkin! Luulen, että tänne on mukava tulla ja viettää aikaa.
Mutta asiaan. Tarkoitukseni oli kysyä, mitä viittomakielen tulkkien välittäjä tekee tavallisena työpäivänä. Taiku kertoo toimivansa tulkkien ja Kelan välissä, pitäen kaikkia ajan tasalla. Kela ei asioi suoraan tulkkien kanssa, mikä olisikin hankalaa tulkkien suuren määrän ja keikkatietojen ajantasaisuuden kannalta.
Tilaukset ilman tulkkia -sähköpostia tulee noin Sivupersoonaan noin 80 päivässä ja näistä eteenpäin yksittäiselle tulkille lähtee viitisen viestiä. Kelasta tulee myös täsmäkyselyjä tietyille tulkeille, joko yksittäisistä keikoista tai useamman keikan paketeista, kuten kursseista. Tulkkien kalentereita on jatkuvasti pidettävä silmällä.
Tulkit ottavat välittäjään yhteyttä käytännön ongelmissa, aikatauluihin ja siirtymisiin liittyen tai he pyytävät lisäselvitystä keikasta. Taiku kertoo työmäärän lisääntyneen Kelan kilpailutuksen myötä. Uuden opettelemista ja toimintatapojen omaksumista on aiempaa enemmän.
Välittäjän työlle ei ole muodollisia pätevyysvaatimuksia, mutta Taiku pitää tulkin koulutusta tärkeänä. Mitä muuta homma hänen mielestään vaatii?
Huolellisuus, tarkkuus, hyvä muisti, pitkä pinna ja kyky päättää nopeasti.
(Halloweenina syntynyt Janita peukuttaa kaikkea alan härpäkettä ja aitoa halloween spiritiä)
Apu löytyi läheltä
Mainittuja ominaisuuksia löytyy Janita Koskiluomalta, 23, joka vastaa lokakuusta lähtien Sivupersoonan Etelä-Suomen alueen (Helsinki ja Hämeenlinna) tulkkivälityksestä. Taiku jatkaa Lounais-Suomen (Tampere, Turku ja Pori) välittäjänä. Lisäkäsinään heillä on Helsingissä Titta Shemeikka ja Tampereella Anna Oranne.
”Letkeästä” Sivupersoonasta Janita oli kuullut jo opiskelujen alussa. Perusteellisempi tutustuminen tapahtui neljäntenä opiskeluvuotena työharjoittelun merkeissä. Osa-aikainen työ laskutuksessa ja ”joka paikan höylänä” alkoi lokakuussa 2011. Keväällä Janita valmistui HUMAKista viittomakielen tulkiksi ja keikoille vastavalmistunut pääsi elokuussa.
Janita ilmaisi pian taloon tultuaan kiinnostuksensa välittäjän työhön, johon oli Sivupersoonassa jo kaivattu lisävoimia.
– Kysyntä ja tarjonta kohtasivat harvinaisen hyvin!
Joulukuussa Janita vietti pari päivää Tampereella Taikun työskentelyä seuraten. Taiku luonnehtii tulokasta tehopakkaukseksi, joka on saanut nopeasti kiinni työstä. Janita pitää itseään organisoijana, joka on välillä järjestänyt kaveripiirinkin asioita, kuten yhteisiä reissuja. Myös Janita korostaa omakohtaisen kokemuksen merkitystä välittäjälle:
Tulkin arjen ja haasteiden on oltava itse koettuja.
Kentälle ja takaisin
Janitan työstä Helsingissä 70% kuluu toimistolla, välitystä, laskutusta ja juoksevia asioita hoitaen. Loppuaika on pyhitetty keikkailulle.
– Välittäjän työ on juuri niin kivaa kuin odotin, siinä saa pitää lankoja käsissään!
Toisaalta tehtävässä joutuu setvimään montaa asiaa yhtä aikaa ja kaiken pitää tapahtua ripeästi. Molempien välittäjien mielestä matkojen järjestelyt lentoineen, majoituksineen, hintavertailuineen ja muine selvittelyineen on usein hidasta ja työlästä. Monesti tähän liittyy asiointi Vammaisten tulkkauspalvelukeskuksen kanssa.
Välitystyö tapahtuu enimmäkseen kahdeksasta neljään. Tuurausjärjestelyjen parannuttua Taiku puhkuu intoa takaisin kentälle, jossa hän viettää vastedes viikon kuukaudessa.
– Tulkkaus on itsenäisempää, voi päättää milloin on töissä ja milloin ei. Asiakkaita näkee kasvokkain!
Mutta on välityksessä puolensa. Onnistumiset ja asioiden järjestyminen kannustavat Taikua, samoin pienet positiiviset palautteet päivän mittaan.
– Ja tieto siitä, että tulkki saa keskittyä omaan työhönsä.
– Matti Huhta
Kirjoittaja on viestintähemmo ja Sivupersoonan entinen naapuri, joka kirjoittelee Sipen blogiin.
