Ylisfestarit ja Glastonbury suunnannäyttäjinä

Missä asiassa Nokian Ylisfestarit ja maailman suurin ulkoilmafestivaali Glastonbury ovat edelläkävijöitä? Vinkki: hakemamme vastaus ei liity musiikkitarjontaan, ruokamaailman valikoimiin tai bajamajoihin. Sekä 5000 musiikinystävän Ylisfestarit että 175 000 kävijän Glastonbury ovat kärkiluokkaa esteettömyydessä ja kommunikoinnin erityisryhmien huomioimisessa. Nokian Pitkäniemessä 17.8.2019  pidettävillä Ylisfestareilla kaikki esitykset ja juonnot viitotaan jo kuudetta kertaa Sivupersoonan viittojien toimesta. 

Tänä vuonna tapahtuman viittojakolmikon muodostavat ylisfestarikonkarit Sonja Aittokumpu (6. vuosi), Susanna Volanto (6. vuosi) ja Taina Aalto (3. vuosi): “Olemme nousseet lavalle jo niin monta kertaa, että myös meillä alkaa olla yleisössä omia faneja”, kolmikko naurahtaa.

 

Kuva: Ylisfestareiden viittojakolmikko Susanna Volanto (etualalla), Taina Aalto ja Sonja Aittokumpu treenaavat parhaillaan kuumeisesti yhtä kesän lempparikeikkaansa varten.

 

Esteettömyys nousussa maailmalla

Kulttuurin ja musiikin esteettömyys on nouseva trendi niin meillä kuin maailmalla. Glastonburyn ohella mm. myös Latitude-, Reading- ja Leeds-festivaalit Iso-Britanniassa ovat ryhtyneet tarjoamaan viittomakielen tulkkauspalvelua. Tänä vuonna Kaustisten kansanmusiikkifestivaalien Tunne musiikki -teemapäivässä oli niin ikään tarjolla sekä viittomakielistä musiikkia että esityksiä viittomakielelle tulkattuna.

Musiikin viittominen tai tulkkaaminen viittomakielelle ei ole ainoastaan kuurojen, huonokuuloisten ja puhetta tukevaa ja/tai korvaavaa kommunikaatiota käyttävien musiikinystävien huomioimista.

Se voi selventää biisin sanomaa live-tilanteessa sekä avata uusia tasoja myös kuulevalle: “Ylisfestareilla tänä vuonna esiintyvän Ellinooran Nartut-biisi on tästä hyvä esimerkki. Siinä sanoitukset ovat paikoitellen vauhdikkaat eikä melodia paljasta niihin kätkeytyvää aggressiivisuutta. Tulkin ilmeet, viittomat ja koko kropalla eläytyminen saattavat nostaa esiin uusia ulottuvuuksia”, Sonja havainnollistaa. 

 

Kuva: Hevisaurukset ja Sonja Aittokumpu Ylisfestaritunnelmissa vuonna 2014 (kuvaaja: Pasi Aittokumpu).

 

Ylisfestarit on ainutlaatuinen yhteenkuuluvuuden kokemus 

Ylisfestarit on kolmikolle paitsi yksi kesän parhaista työkeikoista, myös upea yhteisöllinen elämys: “Tuon päihteettömille Ylisfestareille omatkin lapseni kuulemaan Suomen eturivin muusikoita ja näkemään elämän monimuotoisuutta: osa yleisöstä saapuu paikalle sairaalasängyssä tai pyörätuolilla, mutta nautimme kaikki yhdessä musiikista, kartanon puistosta ja piknikeistä, basaarikujasta ja ruokatarjonnasta”, Susanna fiilistelee. “Artistitkin ovat Ylisfestareilla eri tavalla vuorovaikutuksessa yleisön kanssa – ottavat kontaktia, kuuntelevat biisitoiveita ja saattavat itsekin innostua viittomaan, kuten Jenni Vartiainen pari vuotta sitten”, Taina jatkaa. 

Ylisfestareiden musiikkitulkkaus ei ole tulkkausta viittomakielelle. “Se ei myöskään ole puhtaasti tukiviittomia tai viitottua puhetta, vaan jotain siltä väliltä – kutsummekin itseämme viittojiksi”, Sonja määrittelee. Tulkitsemistyyliä kehitettäessä kolmikon mielessä on ollut Ylisfestareiden pääyleisö: PSHP:n kehitysvammayksikön asiakkaat avustajineen, lähiseutujen vammaisten asumis- ja toimintayksiköt, lapsiperheet sekä muu kuuleva festariyleisö.

Vuosien varrella viitottaviin esiintyjiin on lukeutunut mm. Antti Tuisku, Jannika B, Jenni Vartiainen, JVG, Klamydia, Kotiteollisuus ja Sanni. Myös tänä vuonna on tarjolla viittojakolmikkoa ammatillisesti hykerryttävä ja haastava kattaus: “Sieltä löytyy aikuiseenkin makuun sopivaa Hevisaurusta, Tuure Boeliuksen superenergistä konepoppia, teknisen syvällistä ja rytmillisesti vaihtelevaa Ellinooraa sekä laakeaa, leveää ja kaunista Juha Tapion iskelmää”, naiset kuvailevat. 

 

Kuva: Antti Tuiskun keikalla vuonna 2016 koko bändi pukeutui encoren aikana banaanipukuihin – viittojat Susanna Volanto (vas.) ja Tarja Pauni mukaan lukien (kuvaaja: Pasi Aittokumpu).

Kolmikon korviin on kantautunut, että festareiden viittomista nähtyään kommunikaatiotavasta on innostuttu niin erityisperheissä kuin hoitoalan ammattilaisten keskuudessa.

On huomattu, että viittominen ei ole vain arkisia “otatko maitoa?” -kysymyksiä varten, vaan tämän avulla voi kertoa ihan mitä vaan!  

Musiikki ei ole vain melodiaa, se on myös tarinaa, jonka avulla samaistutaan, käsitellään tunteita, opitaan, otetaan kantaa, osallistutaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, luodaan me-henkeä… “Parhaimmillaan olemme saumaton osa esitystä ja kaikille osapuolille voimauttavaa kokemusta”.

Kommentoi

Siirry takaisin