Osaan viittoa lamppu, syödä ja kakka

19.05.2013

Osaan viittoa lamppu, syödä ja kakka

”Katso LAMPPU. Siinä se on LAMPPU. Ihan oikein. LAMPPU”. Milla Rytkönen lähettää terveiset mammalomalta!

Tälle tasolleko on verbaliikkani taantunut?

Pystyn vaivattomasti keksimään uusia lauluja, tekemään käsilläni viittomakieltä matkien lumoavia taikatemppuja sekä käyttämään non-verbaalisia elementtejä yliampuvasti pitkin päivää.

Olen totutellut uuteen rooliini reippaat puolisen vuotta. Päivien toistuvuudesta huolimatta kotona ei ole ollut tylsää, enkä vielä kaipaa työelämän vaihtuvuuteen. Kotona onkin ihanan hiljaista.

Olin viettänyt työpäiväni monenlaisissa äänimaisemissa ja ensimmäistä kertaa elämässäni huomasin nauttivani hiljaisuudesta ja oman navan tuijottelusta.

Kuulen päässäni tulkkikouluttajan sanat tulkkina voit käyttää asiantuntijapuheenvuoron, olethan tilanteessa kielen ja kommunikoinnin ammattilaisena. Kyllä, ihminen on luotu kommunikoimaan ja ilmaisemaan itseään jo varhaisista päivistään lähtien.

Olen aitiopaikalta ihmetellyt kun mini-ihminen nauttii jokaisesta pienenpienestä yhteisymmärryksemme hetkestä. Häntä seuratessani olen myös miettinyt itseäni tulkkina. Olenko ollut liian kova ja antanut ”välitämme vain kieltä”-asenteen pistäytyä minussa liiaksi?

Keskitymmekö liikaa tulkkeeseen kun olennaisinta olisi saada sanottavansa sanottua ja viesti perille ymmärretysti? Alan liputtaa ymmärryksen puolesta.

Meitä on Helsingin toimipisteestä äitiyslomalla kolme työntekijää. Treffaillessamme keskustelu voi vaikuttaa kaoottiselta. Kesken lauseen ehtii leperrellä lattialla sätkivälle murulleen kato kuinka hieno kirahvi ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Töihin paluussa huolettaa pari asiaa.

Kuinkahan tulkkiparini suhtautuu kun ilmoitan tauolla äiti käy nyt pissalla?

Millaisia tulkkauksia voin ottaa vastaan kun viittomavarastoni on typistynyt viittomiin LAMPPU, SYÖDÄ, KAKKA? Lisäksi kaikki asiat, joita suustani päästän tulevat ulos lallatellen ja toistoilla tehostaen.

Kuvitellaan, että olen tulkkauskeikalla.

Rupattelemme asiakkaan kanssa odotustilassa. Hän kysäisee minulta kuinka tulin paikalle. Tuijotan asiakasta ja ilmaisen ymmärtäneeni kysymyksen, mutta hetkinen…milläs pelillä minä tulin paikalle? Laitoinko aamulla puuroon omenahilloa ja muistinko pakata murulle vaihtovaatteet mukaan? Ja mikäs laukustani pilkistää? Jokin valkoinen kangas…onko se kenties harsovaippa?