Astronautti, rynnäkköpoliisi ja urheilija
Astronautti, rynnäkköpoliisi ja urheilija
Lapsuuden toiveammatit jäävät monella lapsuuteen, eikä ensimmäinen oikea ammattikaan ole aina se lopullinen. Näin ainakin kulkevat kolmen uuden Sivupersoonan polut.
Janiina Laitinen
Viittomakielen tulkki, Helsinki (suuntautunut kuurosokeiden tulkkaukseen)
Ikä: 29
Valmistunut: kevällä 2017 Humakista (HKI)
Harjoitellut: Sivupersoonassa (4. opiskeluvuonna)
Asuu: Espoossa, syntynyt Pielavedellä
Harrastaa: jalkapallo (2. divari) ja monenlainen liikunta, matkustelu
Pienestä Janiina Laitisesta piti tulla ”rynnäkköpoliisi”. Kun selvisi, ettei Karhu-ryhmään oteta naisia (!), ratsupoliisin ammattikin olisi käynyt. Lentoemäntä Janiinasta kuitenkin tuli.
Kipinä erityiskommunikaatioon oli syttynyt lapsena, sormiaakkosten toimiessa salakielenä partiokaverin kanssa. Janiina myös tutustui serkkuunsa, jolla oli Downin syndrooma. Tätä kautta tukiviittomat tulivat tutuksi. Lukiossa viittomakielinen kurssikaveri käytti opiskelutulkkia. Nämä kokemukset jäivät ”kaihertamaan mieltä” ja rohkaisivat myöhemmin hakemaan Humakiin.
Sivupersoonan harjoittelijana Janiina pääsi seuraamaan ammattilaisten työtä ja itsekin tositoimiin – vaikkakin kyynärsauvojen kanssa nivelsiteet revähtäneinä. SiPen ”hyvällä tavalla hullu” työote miellytti.
Arvot sopii ja osuu!
Tuore viittomakielen tulkki toivoo mielenkiintoista ja vaihtelevaa työtä, jossa saa kehittyä ja haastaa itseään. Entistä ammattiaan Janiina ei ole kokonaan jättänyt.
Tarkoitus on vielä lennellä siinä sivussa
Ilkka Heino
Viittomakielen tulkki, Helsinki
Ikä: 27
Valmistunut: keväällä 2017 Humakista (HKI)
Harjoitellut: Sivupersoonassa (3. opiskeluvuonna)
Asuu: Helsingissä, kotoisin Tampereelta
Harrastaa: kitara & laulu, skeittauksesta ”ei ole päässyt eroon” (ei tahdokaan)
Tarhaikäinen Ilkka Heino päätti ryhtyä astronautiksi. Äiti kertoi, ettei Paimiossa ole astronauttikoulua. Seuraavaksi kiinnosti kokin ammatti, johon Ilkka myös valmistui 2010. Muutaman työvuoden jälkeen voimistui tunne, ettei tämä olekaan ”se oma juttu”. Alanvaihtoa joudutti Helsingin Humakissa opiskeleva tyttöystävä, joka vinkkasi koulun tulkkauslinjasta.
Opiskeluaikana Ilkkaan iski harjoittelupaniikki – mitä näitä paikkoja oikein on! Selvittämällä löytyi Sivupersoona, jossa harjoitteluajasta jäi hyvä fiilis. Työnteko voi olla tällaistakin!
En kehdannut ajatella kolmosvuoden harjoittelijana, että tulisin tänne töihinkin
Kesäkuussa työt aloittanut viittomakielen tulkki kertoo saaneensa paljon tukea kollegoilta ja esimiehiltä. Tämä on tarpeen, sillä monen tulkin tavoin Ilkka tuntee ankaran itsekritiikin.
Nyt kritiikki omaa työtä kohtaan alkaa olla järkevällä tasolla
Alan naisvaltaisuutta Ilkka ei koe ongelmana. Opiskeluaikana (ja lopulta kurssin ainoana miehenä) naisporukan kanssa toimimiseen viimeistään tottui. Välillä muilla tuntui kuitenkin olevan meneillään vähän ”omia juttuja”. Työssä sukupuoli ei korostu.
Joskus asiakkaat kuitenkin ihmettelevät miestulkkia… vähän hassua mutta ymmärrettävää
Jenni Niemi
Puhevammaisten tulkki, Tampere
Ikä: 29
Valmistunut: keväällä 2017 Diakista (TKU)
Harjoitellut: Kommunikointipalvelut Kuuluville, Tulkkaus Trilog, DiakOppi, Tampereen tulkkikeskus ja Liisanpuiston koulu
Asuu: Tampereella, kotoisin Akaasta
Harrastaa: valokuvaus, liikkuminen koiran kanssa, eri lajien pelailu avopuolison kanssa
Lapsena Jenni Niemen tulevaisuudessa siinsi jonkinlainen urheilijan ura. Kaikki liikuntaan liittyvä kiinnosti – ja kiinnostaa edelleen, muttei ammatillisella tasolla.
Lukiosta Jenni suuntasi lähihoitajaksi. Muutaman työvuoden jälkeen alanvaihto alkoi houkuttaa. Viittomia käyttänyt asiakas jäi mieleen, ja Jenni päätti hakea Diakiin Turkuun. Toisena opiskeluvuonna suuntautumista valitessaan hän huomasi soveltuvansa puva-puolelle.
Kommukointimenetelmien vaihtelevuus vetosi ja opetus kiinnosti
Kurssikaverit olivat kertoneet hyvää Sivupersoonan ilmapiiristä. Työhaastattelu kemiat natsasivat ja työn alettua selvisi, että kurssikavereiden puheissa oli perää. Työyhteisö tuntuu puhaltavan yhteen hiileen ja Jenni on otettu päästyään osaksi tiimiä.
Puhevammaisten kommunikaation näkymät Jenni näkee valoisana. Ala kehittyy ja tietoisuuden lisääntymisen myötä asiakaskunta kasvaa. Jatkossa puva-tulkkia ei esimerkiksi sekoiteta niin helposti henkilökohtaiseen avustajaan. Jenni odottaa jo kovasti hänelle uuden opetusmuodon alkamista.
Etäopetus perinteisen lähiopetuksen rinnalla tuo uutta intoa
Kylttejä odottamassa uusia Sivupersoonia kesällä 2017.
-Matti
Kirjoittaja on viestintähemmo ja Sivupersoonan entinen naapuri, joka kirjoittelee Sipen blogiin.
