SIVUPERSOONAN VERKKOKURSSI TESTISSÄ:

TUKIVIITTOMIEN VIEMÄÄ

Katja Kumpula

Tiia Ikäheimonen

“Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on tukea lasta kasvamaan, kehittymään ja oppimaan, edistää lasten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä ehkäistä syrjäytymistä.” (Lähde: Opetushallitus)

Olemme Sivupersoonassa tehneet pitkään yhteistyötä varhaiskasvatuksen ammattilaisten kanssa. Erityisesti olemme keskittyneet kommunikaatiotaitojen kehittämiseen opettamalla ja ohjaamalla heitä puhetta tukevien ja korvaavien keinojen käyttöön. On ollut ilo huomata miten kiinnostus tukiviittomia, kuvakommunikointia ja muita menetelmiä kohtaan on kasvanut viime vuosina. Motivaatiota ja intoa asian opetteluun löytyy, mutta monesti koulutusten järjestäminen koetaan haasteelliseksi. Arki on hektistä ja katkeamatonta, pidempää opiskeluhetkeä on vaikea sisällyttää työpäivään. Useamman ammattilaisen yhtäaikainen kouluttautuminen vaatii myös paljon resurssia sijaisjärjestelyihin.  Tästä syystä lähdimme kehittämään uusia tapoja kouluttautua. Lopputuloksena syntyi ensimmäinen täysin itsenäisesti suoritettava verkkokurssi “Tukiviittomia varhaiskasvatukseen”. Kurssi valmistui vuonna 2020 ja samana syksynä lähdimme etsimään kurssia varten sopivia testaajia. Sosiaalinen media johdatti meidät Linnunpojan ja Tiitiäisen luokse, joita luotsaavat Katja Kumpula ja Tiia Ikäheimonen.  

Olimme jo pidempään seuranneet sosiaalisessa mediassa Katjan ja Tiian kirjoituksia perhepäivähoitajan arkeen liittyen ja ihastuneet heidän tapaansa tuoda varhaiskasvatuksen  asioita esille rehellisesti ja innostavasti. Lopullisesti hullaannuimme heidän #tukiviittomatarkeen haasteesta, jonka tarkoituksena on rohkaista muita varhaiskasvattajia tukiviittomien käyttöön. Asia oli sillä selvä ja kysyimme olisivatko he halukkaita testaamaan verkkokurssiamme. Ja olivathan he! Katja ja Tiia aloittivat kurssin syksyllä ja joulukuussa 2020 pääsimme vaihtamaan etäpalaverissa kuulumiset  ja keskustelemaan siitä miltä opiskelu on tuntunut ja mitä tukiviittomat ovat antaneet heidän työhönsä.

Tiia ja Katja Yllästunturin huipulla.

“Tämän täytyi olla jonkinlainen kohtalo”

Tiia ja Katja kohtasivat ensimmäistä kertaa Facebookin kautta. Tiia huhuili eräässä ryhmässä apuja muilta perhepäivähoitajilta yrityksen perustamiseen ja Katja oli valmis auttamaan. Nopeasti he huomasivat että niin työ kuin harrastukset menivät yksiin ja yhteinen kemiä löyty heti: “Meissä on todella paljon samaa. Jopa meidän pikkuveljet ovat keskenään saman nimisiä, nauraa Katja. Jokin kohtalo tämä varmasti oli, että löysimme toisemme.”

Katja ja Tiia tekevät työtä tiiminä, vaikka ovatkin molemmat yksityisiä yrittäjiä ja välimatkaa on yli 600 kilometriä. “Tämä työ on muuten helposti aika yksinäistä, joten on ihanaa kun on löytynyt kollega, jonka kanssa jakaa ajatuksia.” Tiiminä heillä on puolivuotissuunnitelma, johon he ovat kirjanneet ylös tärkeät teemat ja keskeisimmät pedagogiset painopisteet. He myös jakavat arkeaan ahkerasti sosiaalisessa mediassa. “ Haluamme näyttää, että perhepäivähoito on yhtälailla laadukasta varhaiskasvatusta. Täällä ei olla “vain hoidossa”, vaan me suunnittelemme tarkkaan viikko-ohjelman ja teemme lasten kanssa paljon asioita. Kaikella tekemisellä on jokin tavoite.” 

Tiian mielestä siirtymätilanteet sujuvat rauhallisemmin tukiviittomien avulla.

Kun Katja ja Tiia aloittivat yhteistyön tosissaan ryhtyivät he melko nopeasti myös keskustelemaan tukiviitomien käytöstä.  He tutkivat aihetta ja saivat vahvistusta ajatuksilleen, että viittomien käytöstä on hyötyä kaikkien lasten kanssa. Ryhmässä ei välttämättä tarvitse olla lasta, jolla olisi kielellisiä haasteita, vaan tukiviittoa voi ihan kaikille. Tukiviittomat auttavat keskittymään, kehittävät katsekontaktia ja niiden avulla ihan pienikin lapsi voi ilmaista itseään. “Lauloimme Kielinupun lauluja ja loruttelimme viittomin ja kuvasimme näitä sitten Instagramiin ja Facebookiin. Aluksi se jännitti, mutta päätimme jatkaa rohkeasti. Vähitellen aloimme saada videoita ja kuvia muilta varhaiskasvattajilta. Se oli ihanaa!” iloitsee Katja. 

Tiia kertoo, että hänelle oivallus tukiviittomien merkityksestä syntyi ystävän kautta: “Itselle iso herätys oli se, kun ystäväni kertoi tyttärensä päiväkotiarjen aloituksesta. Tytöllä on Downin syndrooma, hän oli päiväkodin aloittaessa 3-vuotias ja kommunikoi ainoastaan tukiviittomilla. Päiväkodissa yksikään aikuinen tai lapsi eivät osanneet viittoa, joten lapselle palkattiin avustaja. Tämä oli toki hieno asia, mutta tuntui pahalta, että lapsi ei voinut keskustella muiden kanssa ja avustajan poissaollessa kukaan ei ymmärtänyt häntä. Silloin päätin, että jos vain voin jotenkin edesauttaa yhdenvertaisuutta on tässä aika helppo keino.”  ”Ja miten hienoa on, että jos ryhmään tuleekin tulevaisuudessa lapsi jolla on kielellisiä haasteita on sinulla tukiviittomat jo osana arkea”, komppaa Katja. 

Katjan ryhmässä eli Linnunpojassa on mukana lapsi, jonka kanssa erilaisia tukimuotoja oli jo ehditty kokeilla useampia, mutta tukiviittomat saivat lapsen silmät tuikkimaan ja itsensä ilmaisun vauhtiin. “Muistan kuinka harjoittelimme ensimmäisen Sipe-Nalle lorun viittoen ja sain illalla lapsen vanhemmalta videon, jossa lapsi viittoi lorun alusta loppuun. Silloin tuli kyyneleet silmiin ja ymmärsin miten suuri merkitys viittomilla oli. Nyt kun lapselle on löytynyt sopiva tapa kommunikoida on hän päässyt paremmin mukaan leikkeihin. Ja viittomat ovat koko ryhmän yhteinen juttu.”

Katja iloitsee, että tukiviittomista on tullut koko ryhmän yhteinen juttu.

Tukiviittomat ovat tulleet jäädäkseen

No, entäpä se kurssi? Molemmat ovat nyt suorittaneet tukiviittomien verkkokurssin loppuun. Millaisen arvosanan antaisitte kurssille? “Täysi 10! Meille soveltui täydellisesti se, että pystyimme suorittamaan kurssin pienissä osissa, juuri silloin kuin se itselle parhaiten sopi. Kurssin sisältö oli juuri sellaista mitä varhaiskasvatuksessa tarvitsemme. Vain Lappi-viittomisto puuttui!” naurahtaa Katja. “Mutta niitä olenkin sitten kysellyt Viittomapedian puolelta. Jokaisella varhaiskasvattajalla pitäisi olla se käytössä. Sitä kautta on helppo tarkistaa miten mikäkin viitotaan.”  ”Tai sitten voi kysyä lapsilta! He muistavat monet viittomat paremmin kuin itse”, toteaa Tiia. 

Katja ja Tiia ovat yhtä mieltä siitä, että tukiviittomat ovat tulleet jäädäkseen. Ne ovat jo melko lyhyessä ajassa juurtuneet osaksi päivittäistä kommunikointia ja niiden hyödyt ovat selkeät: “Lapset keskittyvät paremmin ja esimerkiksi siirtymätilanteet ovat rauhoittuneet”, pohtii Tiia. “Ja minä olen rauhoittunut! Oma ilmaisu on muuttunut selkeämmäksi ja lasten on varmasti helpompi seurata sitä”, toteaa Katja. ”Ja kaiken tämän lisäksi viittomien on aivan älyttömän kivaa!” 

Linnunpojan ja Tiitiäisen luotsaama #tukiviittomatarkeen -haaste jatkaa siis matkaansa. Toivomme, että se tavoittaa tulevaisuudessa mahdollisimman monta varhaiskasvattajaa ja myös muita tukiviittomista kiinnostuneita. 

Linnunpojan ja Tiitiäisen touhuja pääset seuraamaan Instagramissa ja Facebookissa:

@linnunpoika.fi

@tiitiainenypph

Sivupersoonan Tukiviittomia varhaiskasvatukseen – verkkokurssi ja Viittomapedia löytyvät osoitteesta sipeshop.sivupersoona.com. 

– Susanna

Kirjoittaja on Sivupersoonan”opetusministeri” ja saattaa olla tuttu myös lastenohjelmista.