Tarja vastaa Tampereesta
Tarja vastaa Tampereesta
Huhtikuussa Sivupersoonan joukkoon liittyi uusi, pirteä kasvo: Tarja Pauni. Tampereen tuoreen aluevastaavan työhön kuuluu varmistaa, ettei tulkkien tarvitse työssään miettiä turhia. Entä mitä Tarja miettii työstään?
Työpäivä on jo pulkassa, mutta 31-vuotiaan aluevastaavan pitää kiireisenä asunnon etsiminen Pirkkalasta. Kaksivuotiaan tyttären kanssa pitäisi jo pikkuhiljaa päästä pois äidin ja isin hoteista.
Rissasen Tuomas kysyi, voinko aloittaa kahden viikon päästä, joten en ehtinyt keväällä hakea omaa kämppää.
Syntyperäisen pirkkalalaisen – eli pirkkalaisen – taival Tampereelle kävi Turun kautta. DIAKista valmistumisen jälkeen Tarja jäi Turkuun töihin kuukausipalkkaiseksi opiskelutulkiksi. Tätä seurasi vuosi freelancerina, juuri ennen KELAn viittomakielen tulkkauspalveluiden kilpailutusta.
Turusta käsin Tarja teki jonkin verran keikkaa myös Tampereen suunnalla, jolloin myös Sivupersoonalaiset tulivat tutuiksi tulkkipareina.
– He vaikuttivat hyviltä tyypeiltä. Firmassa tuntui olevan tekemisen meininki ja sen ilmeessä oli visuaalisuutta ja huumoriakin, Tarja muistelee.
Olkapää ja hallintoihminen
Tyttären syntymän ja äitiysloman jälkeen oli vuorossa muutto Pirkkalaan lapsuuden maisemiin. Sivupersoona sattui tuolloin sopivasti hakemaan sekä tulkkia että aluevastaavaa. Tarja bongasi hakuilmoituksen Kielisilta -lehdestä ja lähetti hakemuksen molempiin pesteihin. Myös tutuksi tullut Tampereen entinen aluevastaava Katja Turunen kannusti pyrkimään paikkaansa.
Tarja oli ehtinyt työskennellä puoli vuotta ennen äitiyslomaa esimiehen sijaisena Via:lla ja tykästynyt uudenlaiseen työnkuvaan.
– Tässä hommassa voi kehittää alaa, nähdä kuinka firma pyörii ja olla tulkkien olkapäänä. Työstä puolet on hallinnollista, mikä toimii hyvänä vastapainona tulkkaukselle.
Parasta on hyvä porukka ja me-henki.
Aluevastaavan tehtäviin kuuluu kehittää tulkkien työoloja ja –tapoja ja varmistaa, että he voivat keskittyä ydintyöhönsä. Kasvaneessa yrityksessä on päivitettävä myös perehdytystä.
Toinen puolisko työstä on tulkkausta, joten siihenkin säilyy hyvä tuntuma. Tarjan usko omiin taitoihin on myös ollut koetuksella – lähtö ensimmäiselle keikalle puolentoista vuoden äitiysloman jälkeen ei ollut helpoin mahdollinen.
– Mietin, mikäs tämä viittomakieli nyt olikaan. Silloin olisin itse varmaan tarvinnut kannustusta ja sitä olkapäätä!
Työ imaisee
Kahtia jaetussa työssään Tarja pyrkii tekemään vain joko keikkapäiviä tai toimistopäiviä. Mikäli päivään kuitenkin kuuluu molempia, on keikat hoidettava ensin.
– Muuten ei pysty uppoutumaan isompiin kokonaisuuksiin ja työnteosta tulee levotonta kellon vilkuilua. Hienointa on saada työn imu päälle. Silloin ajankulunkin unohtaa.
Vapaa-ajalla pirteä kolmekymppinen lukee, leipoo, liikkuu ja tekee käsitöitä. Lomia ei ole vielä kertynyt, mutta elokuussa on luvassa pieni huilihetki. Pakollisia kesäterveisiä Tarja miettii hetken.
Syökää jäätelöä, niin minäkin teen!
-Matti Huhta
Kirjoittaja on viestintähemmo ja Sivupersoonan entinen naapuri, joka kirjoittelee Sipen blogiin.
