Kuolemattomia ajatuksia

Kuolemattomia ajatuksia

Ihan liian monta vuotta sitten kirjoitin minäkin ylioppilaaksi. Vihoviimeisenä koetinkivenä oli saksan kielen koe, jossa kirjoitin auf Deutsch pienen sievän kertomuksen sen ajan suuresta urheilusankarista, Matti Nykäsestä. Älkää kysykö, mitä kirjoitin – en muista. Silloin elettiin -80 lukua ja Matin mahtavuus mäessä oli kaikkien tiedossa. Kaikkihan me Matin tunnemme, eikö? Väittäisin, että ainakin Matin kuolemattomat sanonnat ja lauseet ovat nostattaneet monien huulille hymyä. Viimeisimpänä tämä loistava ja naseva allegoria ”Naisiahan on maailmassa kuin mannaryynejä…”

Otetaanpa muutama Matin ajatelma ja sovelletaan hieman…

”Tykkään kulkea ja mennä keikoille ja lupaan, että kukaan ei jää kylmäksi. Siinä sitä onkin savottaa”. Niin moni tulkkikin tykkää kulkea keikoilla (näin olen ainakin kuullut). Jääkö siellä joku kylmäksi? Ei varmaan. Paitsi ehkä tulkki itse, kun mennäänkin asiakkaan kanssa ulos ja piti olla sisällä!! Ei tullut mukaan lämpöisiä käsineitä, kaulahuivia, pipoa eikä karvakenkiä.  Ja jos ollaan päästy tulkkaamaan jotakin musiikkipitoista taidepläjäystä niin silloin ainakin yleisö lämpiää: ”Voi kun tuo teidän viittominen on sitten NIIN kaunista! Oppisinkohan minäkin, menisikö siihen kauankin? Kaksi viikkoa?”

”Aina kun mä hyppään ja pääsen siihen hyppyrin nokalle, niin mulle tulee sellainen bon voyage-tunne, siis että mä oon kokenu tän joskus aikaisemminkin”. Just! Monen monta tulkkaustilannetta on toistunut jo monituisia kertoja. Ei mitään uutta eikä mullistavaa, tulkki tietää miten homma etenee. Tilanne hoituu melkein vaikka silmät kiinni ja ihan bon voyage-meiningillä mennään. Sitten yhtäkkiä tulee havahtuminen ja jonkinlainen järjestys palaa aivopoimuihin ”Apua, mitähän mä olen oikein tässä tulkannut…viimeiset viisi minuuttia olen vain miettinyt, pitäisikö kokeilla sitä uutta pastareseptiä tänään ja että muistinkohan laittaa aamulla lapselle ne luistimet mukaan kouluun! No, ei muuta kuin bon voyage ja eteenpäin.”

”Navigoin keikkamatkat aina tarkasti etukäteen. Joka mutka pitää tietää, sillä sen takana voi piillä vaara”. Toden totta, tämän tunnistamme mekin. Olemmehan nyt panostamassa tehokkaasti työsuojeluun (muistakaa läheltä piti-tilanteiden esille tuominen sekä ennaltaehkäisy) ja mutkia on hyvä etukäteen selvittää. Toimiiko kaikilla muuten navigaattorit?

”Kyllä tulppaani on tulppaani, mutta orvokillekin kiitos!”  Voi miten ihanaa!  Melkein tässä sydän käpertyy, kun Matti sanoo ”…mutta orvokillekin kiitos!” Itse pidän oikein kovasti tulppaaneista, varsinkin näin kevään kynnyksellä. Orvokit ilahduttavat äitienpäivänä. Kukat piristävät aina mieltä, mutta miten tätä loistavaa ajatusta soveltaisi? Hmm…voisiko tässä todeta Veikko Lavin laulun sanoja mukaillen, jotta  ”Jokainen tulkki on laulun arvoinen, jokainen tulkki on tärkeä”.

”Naisten kanssa pitää vaan joustaa ja sopeutua. On ne semmoisia kapistuksia. Kun menee nukkumaan ja herää, taas on kaikki ylösalaisin”. Kyllä nyt voin olla Matin kanssa samaa mieltä tässä. Itse asiassa tämä sopii moneen tilanteeseen: ehtoolla painaa päänsä pielukseen ja kaikki on mallillaan (huominen päivä kirkkaana mielessä, pläänit selvillä, suunnitelmat paketissa), aamulla heräät ja homma leviää kuin Jokisen eväät -> nukuit pommiin, joku sairastui, yöllä satoi puoli metriä lunta, bussilakko alkoi yllättäen, auto ei starttaa, Prime on kaatunut eikä se herää henkiin vaikka mitä tekisit, lompakko on hävinnyt, kaapissa ei ole mitään päälle pantavaa ja tukkakin on huonosti. Jaiks! Sitten vain pari vetoa rauhallista rintauintia (virtuaalisesti) ja tilanne seis. Sopeudutaan ja joustetaan. Maailma pyörii radallaan kaikesta huolimatta.

”Kun sä lähdet hyppyyn, sä olet ihan yksin. Sä joudut siinä hyppyrinnokalla tekemään yksinäsi ihan omat ratkaisut. Sä oot siellä yhäällä ihan up yours”. Yksin olet sinä tulkki, kaiken keskellä yksin. Omat ratkaisut tehdään, kyllä kyllä, mutta onneksi joskus on paikalla tulkkiparikin jolta saa henkistä, teknistä ja muutakin tukea. Mitenkähän toi Matti oli siellä ylhäällä silleen ”up yours”???

”Saksa-Itävalta on mun toinen kotimaa”. Monen monta kertaa me tulkit on höpötetty siitäkin, että voi kun olisi joku Kuurolandia, jonne voisi mennä aina hetkeksi opettelemaan ihan oikeeta viittomakieltä, siis silleen ihan oikeasti kielikylpyyn kroolaamaan vaikka vuodeksi. Tulisiko siitä meille toinen kotimaa? Öööh, enpä kyllä tiedä. Matin uroteot Saksa-Itävallassa muistetaan – silloin mentiin jo semmoisella puolikkaalla V-asennolla. ”Mulla on tyylinä aina vee…”, lauloi Matti farkunvyötärö kainalossa.

”En tiedä, mistä on kysymys. Sanoisin, jos tietäisin”. Niin se kuulkaa on. Vastauksia ei aina löydy hakemallakaan. Ja ehkä se onkin niin, että siitä tulee se suola elämään. Mennään vaan kohti horisonttia niin kai ne vastauksetkin joskus löytyy. Ja itse kun on joskus hoomoilasena puhelimessa ja joku kysyy jotain (josta tajuaa olevansa ihan pihalla), kannattaakin vastata vain, että ”Enpä nyt juuri osaa tuohon sanoa mitään tarkempaa, mutta voin ottaa selvää. Sopiiko että palaamme asiaan sen jälkeen?” Yleensä aina sopii – ja mikä ettei sopisi.

Ja sokerina pohjalla-

”Elämä on ihmisen parasta aikaa”. Mitäpä siihen voi muuta sanoa tai lisätä. Elämä on! Parasta aikaa! Nyt!

– Taina Kulmanen

Kirjoittaja on Sipen asiakaspalvelusta vastaava superorganisoija.