Kohti parempaa kilpailutusta? Osa 3/3

 

Edellisessä blogissani pyöriteltyjen laatukriteerien ohella toinen merkittävä tulkkauspalvelun ainesosa on Kelan määrittelemä järjestämistapa, eli “mitä, missä, milloin ja miten” palvelu asiakkaalle tarjoillaan. Viimeisimmässä hankinnassa Kela esitteli joukon palvelun järjestämistavan uudistuksia. Tulkkilistoja, lähitulkkausta ja välityksen muuttuneita käytäntöjä on nyt testattu vuoden verran – millaisena se on meille Sivupersoonassa näyttäytynyt? Isompia ja pienempiä epäkohtia on havaittu niin asiakkaiden kuin tulkkien toimesta.

Käsittelen tässä kolmea, mielestäni asiakkaiden ja alan kehityksen kannalta kriittisintä huomiota: saatavuuden kaventumista, välityksen toimintamalleja ja alan aivopakoa.

Saatavuuden rajoittaminen syö kehittymistä

Palvelua kilpailuttaessaan Kela rajasi ensimmäistä kertaa hankittavia tulkkiresursseja. Kaikkia kriteerit täyttäviä ei enää kelpuutettu mukaan, vaan hinnaltaan kalliimmat tai laatupisteissä jälkeen jäävät (esimerkiksi nuoria ja vastavalmistuneita palkkaavat yritykset) putosivat vertailupelissä pois. Samalla rajoitettiin myös moniosaajien, ns. hybriditulkkien työmahdollisuuksia. Jos sinulla oli osaamista sekä viittomakielen tulkkauksesta, puhevammaisten tulkkauksesta että kirjoitustulkkauksesta, sait tarjota vain kahta näistä tulkkauslajeista. Kirjoitustulkkaustilausten vähäisemmän määrän vuoksi moni valitsi kaksi ensimmäistä ja tämä heijastuu nyt kirjoistustulkkien saatavuushaasteena monella alueella. On tuskallista seurata asiakkaiden kipuilua kirjoitustulkkien puutteesta, kun meilläkin muutama osaaja joutui jättämään sen pois valikoimistaan.

Menettely asettaa kyseenalaiseksi myös tulkkien jatkokouluttautumisen mielekkyyden: kannattaako hankkia uutta osaamista, jos sitä ei saakaan seuraavassa kilpailutuksessa hyödyntää?

Turhaa rajoittamista on mielestäni myös se, että Kela haluaa hankkia yksittäisiä nimettyjä tulkkeja koko yrityksen resurssien sijaan. Nykymallissa meidän on hyvin tarkasti yksilöitävä millaisia töitä Tiina Tulkki tekee vuoden aikana sekä rajoitettava hänen tulkkauslajejaan. Mikäli voisimme tarjota yrityksenä esimerkiksi 20 000 tuntia viittomakielen tulkkausta, 5000 tuntia kirjoitustulkkausta ja 10 000 tuntia puhevammaisten tulkkausta, voisimme kohdentaa paremmin tarjontaamme asiakkaiden tarpeiden mukaan, hyödyntää tulkkiemme koko osaamisskaalaa sekä tarjota heille mielekkäitä koulutus- ja urakehitysmahdollisuuksia.

Epävarmuuden välittämistä

Kelan tulkkivälityksen tarkemmat prosessit ovat meillekin hämärän peitossa, mutta kokemustemme perusteella tilausten kiirejärjestys sekä pyrkimys lähitulkkipalveluun eivät aina palvele asiakkaan tai yhteiskunnan etua. Kiirejärjestyksessä välittäminen (tilaus käsitellään vasta lähempänä tapahtumapäivää, vaikka se tehtäisiin viikkoja ennen) on vaikeuttanut muun muassa vaativan tason tulkkausten vastaanottoa, kun valmistautumisaika on jäänyt auttamattoman lyhyeksi.

Niin ikään postien lukuun tulkin tilaava asiakas joutuu määrittelemään tilaukselleen tarkan päivämäärän ja kellonajan, vaikka tilanne ei niin päivän päälle olisikaan. Jos postien luku sattuu osumaan kiireiseen ajankohtaan, saattaa toisen asiakkaan työhaastattelu tai muu juuri siihen hetkeen sidottu tapaaminen jäädä tulkkaamatta – vaikka postin lukua tarvitseva olisi kysyttäessä mieluusti siirtänyt tilaustaan.

Tulkin kalenterissa välityksen kiirejärjestys ja lähitulkki-mallin orjallinen tulkinta näkyy työn ennakoimattomuutena, silppuuntumisena sekä – hieman yllätyksellisesti – kasvaneina matkustuskilometreinä.

Lisääntynyt epävarmuus seuraavien päivien ja viikkojen tilausmääristä sekä kapenevat uranäkymät lisäävät pakoa alalta entisestään. Laskeskelimme epätieteellisen karkeasti, että viimeisimmässä kilpailutuksessa pois rajattujen tulkkien “tuhlatut” korkeakoulukustannukset ja uudelleenkouluttautumisen kulut yhteiskunnalle olisivat arviolta noin 11 miljoonaa euroa.

Yksi osaratkaisu niin tulkkien kuin asiakkaiden epävarmuuden suitsimiseen voisi olla siirtyminen kiirevälityksestä esimerkiksi ambulansseilta lainattuun A-B-C-malliin. A-tilaukset vaativat pidemmän valmistautumisajan tai ovat asiakkaalle muuten merkittäviä tai ainutlaatuisia tapahtumia (häät, hautajaiset, maksullinen tilaisuus), B-tilaus olisi sellaista perustason asiointia, joka olisi edelleen mahdollista välittää kiirejärjestyksessä ja C-tilaukset olisivat tarvittaessa siirrettävissä toiseen ajankohtaan (lehden- tai postien luku, ostosten teko).

Havaittuja ongelmia, omia pohdintoja ja mahdollisia ratkaisuja olisi vaikka kymmenosaiseen blogisarjaan, vaan johonkin se on tämän jutun piste laitettava. Julistan keskustelun avatuksi!

Mitkä ovat mielestäsi nykyisen järjestämistavan suurimmat haasteet? Millaiset tulkkaukseen liittyvät asiat aiheuttavat eniten harmistusta ja epävarmuutta arjessasi? Entä onko jokin uudistus toiminut mielestäsi erinomaisen hyvin? Lähetä meille lyhyt videoklippi ajatuksistasi Whatsappilla numeroon 0400300135, jotta voimme välittää viestiä eteenpäin. Nyt on aika osallistua keskusteluun!

-Tuomas

Kirjoittaja on Sivupersoonan toimitusjohtaja.

Kommentoi

Siirry takaisin