Kissa pöydälle

Puhevammatulkkaukseen liittyvistä keskusteluaiheista avustaminen taitaa olla se ehdoton ykkönen. Se herättää tunteita, jakaa ihmisiä leireihin ja syö tulkkien jaksamista. Keskustelu alkoi viime vuosituhannella, ainakin 15 vuotta sitten tulkkien valtakunnallisissa työkokouksissa. Silloin keskustelujen tavoite oli selkeyttää tulkin työnkuvaa ja kehittää työn ammatillisuutta.

Palattuani näiden asioiden pariin muutaman vuoden tauon jälkeen tunsin hetken aikaa turhautumista, kun olin taas keskellä tuttua keskustelua. Edelleenkin keskustelua käydään tavoitteena saada tulkkikenttä järjestykseen ja avustavia tehtäviä tekevät tulkit kuriin ja palvelua järjestävältäkin taholta odotetaan ohjeistusta erilaisiin tilanteisiin.

Mietitäänpä, mistä kaikesta se kertoo, jos tulkki tekee työnsä ohessa erilaisia avustavia tehtäviä. Enimmäkseen sitä on selitetty yksittäisten tulkkien huonolla ammattietiikalla. Saa paremmin keikkaa, kun tekee samalla muutakin kuin tulkkausta.

Keskustelu henkilöityy hyviin tulkkeihin ja huonoihin tulkkeihin. Tiukkapipoisiin ja säännöistä piittaamattomiin. Mustavalkoisiin ja joustaviin.

Entäpä jos tästä näkökulmasta on aivan mahdotonta saada ratkaisua asiaan? Jos tulkkauspalvelun käyttämiseen nyt määriteltäisiin tiukat rajaukset pelkästään tulkkien ammattisäännöstön perusteella, niin miten käy niiden asiakkaiden, jotka tulkkauspalvelun lisäksi tarvitsevat tukea fyysiseen toimintaansa. Nythän monet ovat lopettaneet tulkin käytön, koska eivät saa apua muuhun toimintaan asioimistilanteessa. Ja jos heillä ei ole avustajia käytettävissään, niin itsenäinen liikkuminen ja omien asioiden hoitaminen kodin ulkopuolella ei enää onnistu.

Kun puhevammatulkkauksesta vastuussa oleva henkilö vaikkapa syöttää asiakasta, auttaa vessa-asioissa ja hoitaa asiakkaan juoksevia asioita tämän puolesta, niin voisiko olla, että näin tullaan heikentäneeksi asiakkaan mahdollisuuksia saada henkilökohtaista avustajaa? Vaikka avustamisen perusteeksi sanotaankin asiakkaan joustava huomioiminen.

Tulkkien keskinäisen asiasta vääntämisen sijaan jokainen voisi nyt kantaa kortensa siihen kekoon, jossa kehitetään asiakkaan tarpeita parhaiten palvelevaa järjestelmää yhdessä palvelua tarvitsevien ihmisten sekä rahakirstun vartijoiden kanssa.

Puhevammaisten tulkkeja ei mielestäni pidä syyllistää siinä tilanteessa, kun avustajapalvelut eivät toimi.

Ja jotta ihmiset, joilla on puhevamma, voisivat kinata ja vääntää asioista tulkkien, Kelan ja kuntien kanssa he tarvitsevat avukseen ammattilaisia, jotka hallitsevat puhetta korvaavat menetelmät ja toimivat tulkkietiikan mukaisesti. Tulkkeja siis tarvitaan.

Kirjoittaja on Sivupersoonan puhevammatulkkauksen palvelupäällikkö ja vapaa-ajattelia.

-Sirkku Johansson